"Tällä opella ei todellakaan ole kaikki muumit laaksossa... Me tullaan varmasti hyvin toimeen."

Kesä meni niin, että viuhahti. Kuka anto luvan? :((

Elämäni selkeästi pyörii ruoan ympärillä. And I ain't even mad.

Rautakaupat

Kävin rautakaupassa eilen. 

Rautakaupat... Ne taitavat olla keski-ikäisille miehille jonkinmuotoinen terapia kodin paineilta, vaimon nalkuttavalta ääneltä ja kirkuvilta lapsilta, jotka pitää viedä balettiin, ratsastukseen, mopokouluun, jalkapallotreeneihin ja kavereille viettää iltaa, minkä kaikki tietävät tarkoittavan humalatilan hakemista mutta vaimon mielestä kaverisuhteita pitää pitää yllä eikä meidän Jaakko ikinä sellaista menisi tekemään.

Kaiketi he saavat jonkinmuotoisia kiksejä erikokoisten ruuvien, maalipensselien, kaakeleiden ja kaiken maailman akkuporakoneiden hypistelystä, sillä pienessä transsissa koko asiakaskunta taisi olla.

Paitsi minä. Teinitytölle rautakaupat ovat joko takuu tylsistymiselle tai loistava paikka lapsenmielisille lähteä seikkailulle. Mopokypäriä on kiva kokeilla, potkulaudan kun löytää niin sillä on mukava huristella hyllyjen välissä ja autojen renkaiden sisään voi kavuta piiloon.

Rautakaupoissa on todellakin jotain terapeuttista.

Älä tule paha kakku, tule - PRRRKL - hyvä kakku

Muutama päivä takaperin tulistuin isälle, kun hän pyysi minua valmistamaan sisarilleni lasagnea ruoaksi ja käski käyttää valmiita maustepusseja. Vaihtovuoden alkuosa meni gourmet-ruoasta nauttien ja loppuosa valmisruokien valtakunnassa, joten päätin valmistaa lasagnen ihan kokonaan alusta loppuun, en kuintenkaan lasagnelevyjä alkanut itse väkertämään.

Kyllä italialaiset mamat olisivat kateellisia.

Eilein leivoin kaksi sitruunaistajuustokakkua, toisen äidille töihin kun hänellä alkaa kesäloma ja toinen täksi päiväksi, kun enoni tuli tyttöystävänsä ja poikansa kanssa meille kylään. Reilut kolme tuntia siihen meni ennen kuin sain kakut jääkaappiin ja vannosinkin itselleni, etten enää ikinä tee kyseisiä kakkuja. Ei siksi, että ne olivat vaikeita - oikein helppoja - vaan erittäin aikaa vieviä. Raastoin ja puristin mehut kahdeksasta sitruunasta ja yritin estää siskoa syömästä täytettä ennen kuin se on valmis. 

Valitettavasti en ollut kakkuihin tyytyväinen, joten en napsinut niistä kuvia. Olisi ollut vain suolaa haavoille.

Roadtripillä saaristoon.

Tänä aamuna vähän aika sitten ajokortin saanut serkku siskonsa kanssa ajoi pihaan ja ottivat minut ja siskoni kyytiin. Lähdettiin "roadtripille" Nauvoon ja kyllä serkku lossin kyytiin ihan mallikaasti kurvasi. Basso jumputti ulkopuolelle täydellä teholla ja elohopea kipusi 30-asteen yläpuolelle. Onnistuinkin polttamaan itseni auringossa vaikka olin itse paasannut siskoilleni aurinkorasvasta. Isosiskon oikeudet antavat tämän erheen anteeksi.

Nutellanhuuruinen tervehdys!

Kyllä, se on minä taas täällä. Osa ehkä onkin lukenut minun vaihtariblogiani, joka nyt on hiljentynyt masentuneeseen uneen Wales-vuoden päätyttyä. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu mutta jos jota kuta meneeseen palaaminen kiinnostaa niin klikkaileppas tätä klickklick niin pääset kyseiseen blogiin.

Alan tästä nyt leipomaan äidille ihanan mansikkaista syntymäpäiväkakkua, mikä on selvä merkki kesästä minun kirjoissani. Liitän tähän vielä kuvan itsestäni, että tiedätte, kuka täällä oikein kirjoittelee elämän pienistä asioista.

P.S. Vilma, kyllä me se blogi vielä joku päivä perustetaan, eiks jeh?